“RETABLOS” with Júlia Heéger. 31.05 – 15.06.2023 Tischenko Gallery, Helsinki
RETABLO-VOTIIVIMAALAUKSET
Seuraan suurella mielenkiinnolla elokuvia, joissa käsitellään ihmisten välisiä suhteita, perheiden sisäisiä valta-asemia. Tarkastelen fyysisten ja emotionaalisten riippuvuussuhteiden pakottamia ahdistavia tilanteita. Näitä elokuvia katsellessa herää kysymys, kuinka moni samankaltaisessa suhteessa elävä ihminen katsoo näitä tarinoita ja on kykenevä pohtimaan omaa tilannettaan ja kohtaamaan itsensä. Miten mustasukkainen ihminen katsoo valkokankaalta yhtä mustasukkaisen ihmisen tarinaa, joka päättyy tragediaan? Miten tekijä ja uhri reagoivat näihin tilanteisiin?
Teoksessani retablo-perinne edustaa linjaa, jossa tavoitteena on toisaalta saada uhri tunnistamaan itsensä ja toisaalta kohdata tekijä. Toisin kuin elokuvassa, joka tapahtuu maallisessa maailmassa, retablot saavat näkyvän paikan sakraalissa tilassa, jossa epäoikeudenmukaisuuteen voidaan reagoida herkemmin, koska havaitseminen tapahtuu alueella, jossa ihmismaailman moraalinen arvostelu joutuu alistumaan eettisille laille.
***
Maailmassa ei ole ihmistä, jota retablojen maailma ei olisi jossain elämänvaiheessa koskettanut. Kohtaamme väistämättä omassa elämässämme ja yhteisöissämme kriisejä, jotka olemme eläneet läpi, kokeneet, tiedostaneet tai jotka olemme hiljaa tukahduttaneet ja pahimmillaan siirtäneet sukupolvelta toiselle. Väkivalta, turhautumiset, nöyryytykset, valtapelit, onnettomuudet, sairaudet, identiteettiongelmat jne.
Tällaisten asioiden kohtaaminen, tabujen koskettaminen ja paljastaminen voi herättää monissa vastalauseita, paheksuntaa ja mielipahaa, aivan kuten ristiinnaulitseminen. Jokainen, joka kääntää katseensa pois ristiinnaulitsemisen kauhusta, ei koe ylösnousemuksen katarsista. Sovellan tähän Johannes Kastajan ajatusta. Jos ei koe armoa, tuntee täyttymyksen tuskallista puutetta. Teokseni kontekstissa tämä tarkoittaa: jos ei käy läpi tapahtunutta kokemusta, tuntee ymmärryksen tuskallista puutetta. Ja jäljelle jää – sielun pimeä yö.
EX VOTO
Retablo-perinne on erinomainen tapa käsitellä kriisejä ja traumoja – ja sitä kautta ymmärtää ja hyväksyä ne. Jotta voisimme ymmärtää retablo-perinnettä on ensin puhuttava ex votosta.
Ex voto on pyhimykselle tai jumalalle omistettu lahja, joka annetaan kiitoksena pyynnön, kuten sairaudesta parantamisen, toteuttamisesta ja joka sijoitetaan kirkkoon tai kappeliin. Täydellinen ilmaisu on “ex voto suscepto” eli valan perusteella.
Ex votot voivat sisältää tekstejä, joissa selitetään pyhimyksen tekemäksi osoitettu ihme, tai ne voivat sisältää symboleja, kuten maalatun tai mallinnetun jäljennöksen ihmeellisesti parantuneesta ruumiinosasta (metalliset kohokuvat, vahaveistokset) tai siihen suoraan liittyvän esineen, kuten sairaudesta parantuneen henkilön antaman kainalosauvan.
Ex voto ei ole ainoastaan osoitus lahjoittajan kiitollisuudesta pyhimystä kohtaan, vaan se kertoo maailmalle myös, että pyhimys, jota hän rukoili, teki ihmeen. Sen kertominen, että kyseinen pyhimys kykenee tekemään ihmeitä, ei ainoastaan osoita, että hän on voimallinen vaan myös lisää hänen valtaansa, sillä ihmeen todistusaineiston nähdessään yhä useammat ihmiset kääntyvät hänen puoleensa – näin jokainen tehty ihme lisää pyhimykselle annettavia lahjoja. Temppelin arvo mitataan annettujen uhrilahjojen määrässä, ja niitä on sitä enemmän, mitä enemmän ihmeitä pyhimys tekee.
Lahjoja on kahdenlaisia. Ensimmäisessä tapauksessa esineellä tuetaan jumalalle osoitettua pyyntöä, ja toisessa tapauksessa se on kiitos saadusta palveluksesta. Ensimmäistä kutsutaan sovitusuhriksi ja toista kiitosuhriksi.
Votiiviset eleet heijastavat ex voton pääluonnetta: se on sopimus, jossa jumalan ja avunpyytäjän välillä tapahtuu vaihtokauppa, lahja ja vastalahja. Näiden esineiden esille panemiselle on ominaista lahjanantajan ja suojelijajumalan välille syntyvä sakraali suhde ja lahjan antajan hengellinen sitoutuminen tai kiitollisuuden osoittaminen.
Ex votolla ei ole muuta arvoa kuin mitä siihen liitetty kertomus sisältää. Olipa kyseessä hieno marmoripatsas tai yksinkertainen saviastian pala, sen arvo on vain symbolinen, eikä sillä ole muuta merkitystä kuin sen tehtävä; laatu ei vaikuta sen puhtaasti sosiologiseen asemaan. Siksi ex votoa on typologisesti ja sosiologisesti vaikea käsittää.
RETABLO
Toinen ex voto -muoto on retablo, jonka juuret ovat latinalaisamerikkalaisessa katolisessa kulttuurissa, erityisesti meksikolaisessa katolilaisuudessa. Retablon kuvakieli liittyy kansantaiteeseen, jossa käytetään perinteisestä katolisesta kirkkotaiteesta peräisin olevaa ikonografiaa. Retablo tarkoittaa “alttarin takana”, sillä näitä votiivimaalauksia saattoi löytää kirkkojen alttarien takaa 1900-luvun puoliväliin asti. [Termi retablo, joka on johdettu latinankielisestä sanasta “retro tabula”, viittasi alun perin suuriin pyhimyksiä, Jeesusta tai Neitsyt Mariaa esittäviin maalauksiin, jotka ripustettiin katolisten kirkkojen alttareiden taakse]. Useimmat retablo-votiivimaalaukset kuvaavat jonkinlaista läheltä piti -katastrofia, kuten sairautta, auto-onnettomuutta tai väkivaltaa, josta uskova on selvinnyt. Retablo esittää kriisitilanteen – hätään joutuneen ja häntä suojelevan pyhimyksen – ja siihen liittyvät selittävät merkinnät, päivämäärän, paikan ja nimen. Retablot ovat hyvin välittömiä kerronnallisia teoksia, jotka kerrotaan aina yksikön ensimmäisessä persoonassa.
***
Votiivimaalaukset tunnetaan useilla nimillä – ex voto, retablo, lámina – jotka viittaavat niiden käyttötarkoitukseen tai materiaaliin, ja vanhimmat ovat peräisin Espanjan siirtomaa-ajalta. Näitä maalauksia tekivät ensin varakkaat, useimmiten kankaalle. Kun tinalevyt 1700-luvun lopulla yleistyivät, myös alemmat luokat saattoivat tilata maalauksia. Nykyään tinalevyt ovat meksikolaisen retablon tavanomainen ja tyypillinen muoto, vaikka teoksia voidaan tehdä myös paperille tai mille tahansa muulle materiaalille.
Retablo-maalaukset ovat kokoelma graafisia todisteita rukouksista, pyynnöistä ja ihmeistä, jotka liittyvät kansan uskoon ja uskonnolliseen toimintaan. Ne todistavat erityisesti uskovan ja jumalan välisen suhteen kontekstista. Todiste armonannosta seuraa heti henkilökohtaista tai sosiaalista tarvetta koskevaa pyyntöä. Tässä mielessä se tarkoittaa uskonnollisen subjektin avautumista: “Uskon sinuun, siksi pyydän sinua, uskon väliintuloosi, siksi kiitän sinua. Olet olemassa, koska hurmiossani nimeän sinut.”
Retablo-maalausten todistusaineisto ei ole merkittävää ainoastaan historiallisesti ja ikonografisesti, vaan myös sosiologisesti. Yhtäältä se nostaa esille yhteiskunnan julkisia ja yksilöllisiä tarpeita tietyllä historian hetkellä, eli pyhälle entiteetille osoitettuja rukouksia, jotka heijastavat yhteiskunnallisia pelkoja ja puutteita – terveyteen, työllisyyteen, turvallisuuteen, siirtolaisuuteen ja talouskriiseihin liittyviä ongelmia. Toisaalta se tarjoaa viitekohtia, joiden avulla voidaan ymmärtää kansan velvollisuudentuntoisuutta ja uskonnollisuutta eri yhteiskunnissa ja eri aikoina: käsitellessään jumaluuden tai sakraalin keskustelukumppanin valtaa tämä todistusaineisto selittää tiettyjen jumalien, pyhimysten tai neitsyiden pysyvyyttä tai merkityksettömyyttä uskonnollisessa kosmogoniassa. Toisin sanoen ihminen ei ole riippuvainen jumalista, vaan myös päinvastoin.
Uskonnon ja sosiologisen kontekstin välinen yhteys retablon kautta mahdollistaa sen, että voimme määritellä votiivimaalausten tuottamisen ja levittämisen osaksi viestintäilmiötä, joka liittyy yleensä alempiin yhteiskuntakerroksiin vastakohtana hallitsevien luokkien kulttuurille ja uskonnolle, – joiden kanssa he jakavat samat symbolit, jotka katolisen kirkon edustajat ovat laillisesti hyväksyneet. Votiivimaalaukset kuitenkin ilmaisevat tietynlaista tapaa omaksua tämä uskonnollinen järjestelmä, ja se on usein kaukana siitä miten uskonnollinen järjestelmä virallisesti käsitetään.
Näin syntyi nykyaikainen retablo, joka ei enää käsittele vain onnettomuuksia ja sairauksia vaan myös muita nykyelämän osa-alueita yllättävän laajasti.
Esimerkiksi:
Seksuaalisuus – transseksuaalisuus, homoseksuaalisuus, sukupuolinen väkivälta, perverssiot, häpeä
Avioliitto – lapsen syntymä, abortti, lapsenkasvatus, pettäminen, alkoholismi, kotiväkivalta
Liike-elämä ja työ – työllisyys ja työttömyys
Maahanmuutto – pakolaiskriisi
Ilmastonmuutos – luonnonkatastrofit, maanjäristykset, tulvat
Sodat, vallankumoukset, terrorismi
Parapsykologiset ilmiöt
Huumeet, hallusinaatiot
Covid-19 – kuolema, turhautuminen, eristys, suhteiden koettelu
Nämä retablot ovat uudenlaisia ja ovat usein ristiriidassa katolisten kirkkojen sakraalin ilmapiirin kanssa. Siinä missä kirkkoa kontrolloi kirkollisen auktoriteetin hallitsema organisaatio, retablot avaavat tiloja moninaisille henkilökohtaisille kertomuksille – näin pyhäkön sisälle avautuu tila, jossa ihmiset voivat ilmaista itseään suhteellisen vapaasti ja rikkoa pyhäkön asettaman juhlallisen ja järjestetyn semanttisen yhtenäisyyden.
***
Teokseni käsittelee nykyajan retabloja audiovisuaalisesti ja analyyttisesti. Retablojen sisältämät traumat, pelot, toiveet, turhautumiset ja neuroosit avautuvat teoksessani ihmisen psyyken antologiana, jonka yritän välittää yhtä lailla yksilöille kuin yhteisöille parantavalla ja meditatiivisella tavalla.
Vaikka retablot syntyivät katolisessa maailmassa, ja näin ollen niiden visuaalinen kieli on sidoksissa tiettyyn järjestelmään, uskon, että niiden aiheet ovat universaaleja ja että paikallinen kulttuuri tulee esille ennen kaikkea tavoissa joilla tapaukset ymmärretään ja tulkitaan.
Retablojen kuvamaailman analyyttinen lähestyminen visuaalisten taiteiden kielellä auttaa kompensoimaan jännitteitä ja integroimaan dramaattisia tilanteita. Näin retablojen visuaalisesta ja sanallisesta kerronnasta voi tulla maaginen “esine”, jolla ymmärtää ihmiselämää ja joka rakentaa siltaa yksilön ja yhteisön välille ja purkaa jännitteitä.
Retablot ovat loputtoman rikas variaatioiden varasto, joka pystyy uusiutumaan spontaanisti yhteiskunnan uusien haasteiden ja ongelmien edessä ja esittämään ne radikaalisti ja avoimesti, tabuja rikkoen. Ne näyttävät sen mikä on olemassa – mitä ei voi jatkuvasti lakaista maton alle – yksittäisten henkilökohtaisten tarinoiden kautta, jotka muuttuvat kollektiiviseksi kokemukseksi vastaanottajan tunnistettua omaan elämäänsä liittyvän tilanteen. Silloin vastaanottaja ei tunne enää oloaan yksinäiseksi.
Retablojen maailma on täynnä varjoja, jotka haluavat murtautua kohti valoa. Ne ovat sielun tukahdutettuja varjoja, jotka etsivät tietä maailmaan, kohti itsetuntemusta ja hyväksyntää.
Varjo, – Nietzscheltä peritty termi – on psyyken osa, joka liittyy henkilökohtaiseen tiedostamattomaan, psyyken sisältöön, jota emme ole vielä kokeneet tai jonka olemme hylänneet tai tukahduttaneet elämässämme. Ja se osa varjosta, joka liittyy kollektiiviseen tiedostamattomaan, on meidän yleinen, inhimillinen, pimeä puolemme. Tämä pimeä puoli on arkkityyppi, joka määrittää käyttäytymistämme.
Varjon kohtaaminen on retablojen suosikkiteema, shokkitila, joka pakottaa kohteen pysähtymään ja pohtimaan uudelleen elämäntilanteensa ja valintojensa merkitystä. Retablojen maailma on vaihtoehtoinen portaali, polku yksilöitymisprosessin läpi, jonka avulla varjo voidaan integroida tietoisuuteen. Tällä tavoin retablojen usein sietämättömät tilanteet pääsevät valoon ja avaavat vastaanottajalle terapeuttisen kommunikaation.
Luultavasti kukaan ei osannut ennustaa retablo-maalausten uutta renessanssia, sitä että 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa uhrilahjat kokisivat tällaisia muutoksia – että ne ilmestyisivät uudelleen kirkosta ja sen sakraalisuudesta täysin poikkeavassa kontekstissa. Mutta tämän uuden kontekstin kautta olemme saaneet myös uuden mahdollisuuden kurkistaa ihmisten koti- ja yhteisöelämään, heidän uskomuksiinsa ja tapoihinsa, joiden kautta voimme paremmin ymmärtää oman elämämme eri osa-alueiden anatomiaa, jonka päähenkilö olemme me itse.
.
Tekstit ovat otteita kirjoituksistani teokseen, jota valmistelemme yhdessä psykoanalyytikko Dr. Károly Ludvighin kanssa.
Kiitokset: Nea Lindgrén, Júlia Heéger, Zaira Pérez Ruiz, Juha Valkeapää, Tekla Vály
Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus
Contacts
TISCHENKO GALLERY
Fredrikinkatu 64
Helsinki 00100, Finland
+358 468104546
We are art 